Kansallispäivän huumaa

…ei näkynyt juuri muualla kuin liikenteessä. Koska kiinalaisilla on viikon verran lomaa juhlan kunniaksi (mikä aiheutti pientä katkeruutta ahkerassa länkkärityöntekijässä kunnes selvisi, ettei täällä ole yleensä joulun aikaan yhtäkään lomapäivää), monet kaupunkilaiset matkustavat kotiseuduilleen ja maalaiset taas tulevat kaupunkiin leikkimään turisteja. Jep, jopa Pekingissä voi siis välillä nähdä kiinalaisturistien näköisiä turistiryhmiä. Oli miten oli, kaupungilla ja metroissa oli aamulla ihmeen tyhjää, kun taas kaupungin ulkopuolelle vievillä valtateillä mateli lukematon määrä maallepakenijoita. Minunkin neljästä kämppiksestäni kaksi lähti nyt kotopuoleen muutamaksi päiväksi, toiset kaksi ovat kai kotoisin vähän liian kaukaa.

   Meillä suurlähetystöllä on vapaana ainoastaan tämä torstai, ja lähdimme aamutuimaan ajelemaan parin tunnin päässä sijaitsevaan sokeiden lasten lastenkotiin. Porukoilla on siellä sponssattavana peräti kaksi pitkäaikaista kummilasta, joita käyvät aina Pekingissä vieraillessaan moikkaamassa. Iloiseen joukkoomme mahtui myös äidin kiinalainen, tätä nykyä australiankiinalainen bff ja hänen tyttärensä Sisi, jonka kanssa kävin täällä samaa ala-astetta, sekä kuskina yksi niistä kiinalaisista perhetutuista, joita en ole nähnyt sitten vuosituhannen vaihteen. Kuulemma näytän kuitenkin edelleen ihan samalta kuin 8-vuotiaana.

Meitsi, äippä ja kaksi kummipoikaa

   Jutustelimme sitten aikamme kummilasten ja muiden ipanoiden kanssa, kunnes hurautimme takaisin kaupunkiin huomattavasti sujuvammassa liikenteessä. Kävimme koko porukalla syömässä, minkä jälkeen lähdin Sisin kanssa shoppailemaan ja sieltä vielä iltapalalle hänen ja äitinsä luokse.

Eilen keskiviikkona menin suoraan töistä italialaiseen ravintolaan aikamoisen rykmentin kanssa. Vanhempien, Sisin, äitinsä ja isoäitinsä lisäksi mukana oli toukkia paistanut, kämpän kanssa jeesinyt ja synttäreitään viettävä Tomppa vaimoineen. Syntymäpäivä ei oikeastaan ole täällä mikään elämää suurempi juhlapäivä, mikä on valjennut itselleni vasta nyt kypsässä iässä täällä elellessäni; lapsena tietenkin pidettiin aina kivat kaverisynttärit.

   Tilasin ravintolassa kanasalaatin ja söin tuoreita vihanneksia ensimmäistä kertaa viikkoon. Kuultuaan porukan laulavan synttärilaulun Tompalle ravintolan tarjoilijat tulivat tuomaan herralle kynttilällä varustetun tiramisuannoksen, josta kaikki saivat kommunistisen tasajaon mukaisesti lusikallisen.

Rajamäen rykmentti

Metroilin itseni sitten kotiin rättiväsyneenä juoksenneltuani aamukahdeksasta asti ympäri tihkusateista Pekingiä. Korkkasin soluasunnon suihkun, joka on ihan mielenkiintoinen laitos. Koko kylppäri on noin puolentoista neliön kokoinen, eikä sen puhtaus näytä juuri huolettaneen ketään sitten toisen maailmansodan. Kylppärissä ei voi myöskään säilyttää vessapaperia telineessä, koska se ei ikinä pysyisi kuivana suihkussa käytäessä, eli sitä pitää aina muistaa ottaa erikseen mukaan. Mutta mikäs siinä, äkkiäkös sitä talon tavoille oppii, ja arvostustani nauttii aina saatavilla oleva kuuma kraanavesi.

Kotona olen siis ehtinyt näinä päivinä pyrähtää lähinnä nukkumassa muutaman tunnin yöunet, ja tilanne tulee jatkumaan vielä pari päivää. Onneksi sunnuntaina Sisi lentää takaisin Australiaan, jossa on perheineen asustellut kymmenisen vuotta (ihanaa että kaikkien tuttujen kanssa täällä löytyy yhteisenä kielenä täydellinen chinglish) ja maanantaina porukat palaa Suomeen. Sen jälkeen suunnitelmissa on nukkua viikon ajan joka yö 16 tuntia. Ja puunata kylppäri lattiasta kattoon.