Eläinpassivismin sietämätön ankeus

Lauantaina menimme kämppisten Wujunin ja Xutaon kanssa Pekingin eläintarhaan. Yli puoli tuntia kestävän metromatkan aikana ehdittiin jutustella vähän kaikenlaista, mutta yhden referoinninarvoisen keskustelun kävin Wujunin kanssa.

–        Onks siellä Suomessa kans eläintarhoja?

–        Joo, onhan siellä. Niissä on paljon eksoottisiaki eläimiä, mut esimerkiks elefantteja meillä ei enää saa olla. Ja eläimillä on vähän enemmän tilaa ku täällä. Mun mielestä on tosi ikävää ku elefanteilla ei oo täällä tilaa liikkuakaan.

–        Haha, Suomessa eläimilläki on ihmisoikeudet?

–        Nii. Tai eläinoikeudet.

–        Ainii, eläinoikeudet…

Jos nyt kuitenkin sysätään hetkeksi sivuun pohjoismainen moraalikäsitykseni, niin onhan eläimiä kiva katsella. Emme onneksi ehtineet usean tunnin reissulla edes nähdä elefantteja ja kissaeläimiä pienissä häkeissään, kun Pekingin eläintarha on niin laaja.

   Tässä pientä kuvakollaasia eläimistöstä. Suurin osa kuvista on Wujunin ottamia, vaikka ei sen niin väliä kun Kiinassa ei juuri harrasteta tekijänoikeuksia.

Ja vielä kuvia Kiinan ylpeydenaiheesta ja korkea-arvoisesta diplomaatista. Alempana on yhteiskuvat Wujunin ja Xutaon kanssa, jotka oli tosi innoissaan kun kysyin, onko ookoo laittaa heidän kuvansa suomalaiseen blogiini.

Sunnuntaina koko kommuuni sai lisäannoksen eläimellisyyttä, kun Wujun yllättäen tuli illalla kotiin juuri ostamansa koiranpennun kanssa. Hauva on kyllä maailman söpöin, mutta jälleen kerran pohjoismaista moraalikäsitystä raastettiin kuin lantunpalaa. Kiinassa on paljon eläinkauppoja, joissa pennut odottavat pikkuisissa häkeissään ohikulkijaa, joka hurmaantuu niiden söpöydestä ja voi hankkia perheenlisäyksen vaikka heräteostoksena. Näin ollen kaduilla näkyy harva se päivä siistin näköisiä kulkukoiria, joiden omistajat ovat kyllästyneet huomattuaan, kuinka paljon vaivannäköä lemmikki oikeastaan vaatiikaan.

Sanokaa moi Lilille!

Kellään taloudessa ei ole aavistustakaan, miten koirasta pidetään huolta tai mitä sille voi antaa ruoaksi. Niinpä minusta tuli mututuntumani ja koiraa kohtaan tuntemani sympatian suomin eväin omistajan luottokonsultti hoito-ohjeissa. Eiköhän Lili saa tästä vielä hyvän kodin!