Asiakaspalvelu aasialaisittain

Väitän, että kaikki Suomesta itään joskus matkustaneet ovat todenneet, ettei asiakkaan ystävällinen kohtelu todellakaan ole mikään kansainvälinen normi. Kiina on taloudellisen nousukiitonsa jälkeen kokemassa luonnollista valumista teollisuusmaasta palveluyhteiskunnaksi, mutta täälläkään hymy ei yksinkertaisesti kuulu asiakaspalvelijan työnkuvaan.

   Joku haluaa tähän väliin vikistä, että eihän Suomessakaan aina saa hyvää palvelua. Niinpä niin, mutta me sentään odotamme sellaista, emmekö vain?

   Tympeistä kiinalaisista myyjistä ja tarjoilijoista riittäisi kilometrin verran tarinoita, mutta pidetään tämä juttu parissakymmenessä senttimetrissä.

Mun hoodzit. Kuvan katu ei mitenkään liity juttuun.

Toissapäivänä tein tutkimusretken parin kilometrin päässä sijaitsevaan Wal-Martiin. Voi kyllä, täältä löytyi kuin löytyikin amerikkalaistyylinen perheenäitien kansoittama ostoskärryparatiisi! Tallustin kassoille tofupaketin ja shampoon kanssa todetakseni, ettei jonottajille ollut jätetty minkäänlaista käytävätilaa ja että kassahihnat loistivat poissaolollaan. Ostokset lätkittiin pari tavaraa kerrallaan minimaalisen pienelle tasolle piipattaviksi ja pakattiin saman tien laukkuun. Rahastaja ja asiakkaat eivät puhutelleet toisiaan, ja kassapoika miltei hämmentyi kiittäessäni lopussa. En ole varma, pitäisikö minun sitkeästi jatkaa kivan asiakkaan leikkimistä vai ihailla tätä meren itäpuolelta haetun supermarkettikonseptin saumatonta sopeuttamista paikalliseen kulttuuriin.

   Kerran Silkkikujalla – ennen tätä lasiseinien aikakautta – sovitin yhtä paitaa parin naismyyjän pitämässä kojussa. Totesin, etten halunnutkaan paitaa, kiitin ja lähdin. Kävellessäni pois myyjä valitti todella kiukkuisesti kaverilleen siitä, kuinka omahyväiset länkkärit kehtaavat tulla vain haaskaamaan heidän aikaansa eivätkä edes osta mitään.

   Monet asiakaspalvelijat lähiravintolan tarjoilijoista aina Jingxin ratsastustilan rahastajiin asti tuntuvat tieten tahtoen varovan olemasta ystävällisiä, etteivät vaikuttaisi siltä, että yrittävät mielistellä ulkomaalaista. Voisin kai melkein oikeutetusti pitää itseäni rasismin uhrina, mutta todennäköisesti kyseisissä tapauksissa kaikille asiakkaille ollaan tasapuolisen töykeitä.

   Vaikea sanoa, en ole koskaan ollut kiinalaisena Kiinassa.

   Asiakaspalveluun näytetään kuitenkin panostavan kansainvälisissä ketjuissa. Vaatekaupoissa myyjät huutelevat vähän väliä mikrofoneihinsa tervetulotoivotuksia enemmän tai vähemmän innostuneen kuuloisina ja kehottavat asiakkaita sovittamaan rohkeasti vaatteita. Eurooppalaisissa ravintoloissa henkilökunta hymyilee kuin Naantalin aurinko poutapäivänä. Ja jopa väsyneiden kioskinpitäjien kiviset kasvot saa usein kirkastumaan pienellä small talkilla.

   Kiinalaisethan ovat oikeasti todella avuliasta ja vieraanvaraista porukkaa. Se ei vain yleensä näy tilanteissa, joissa asiakas kohdataan kertaluontoisesti. Yleensä minun on vaikea löytää itsestäni sisäistä kylteriä, mutta nyt se on nostanut päätään ja ilmoittanut uskovansa vakaasti Kiinasta löytyvän markkinarakoa liiketoiminnalle, jonka menestys perustuisi ensisijaisesti ystävälliseen ja tasokkaaseen palveluun.

   Itse taidan tosin jatkossakin tyytyä tähän ystävällisen ja tasokkaan asiakkaan rooliin.