Turistina kotikaupungissa

Viimeinen viikko on hurahtanut nopeasti kierrätettäessä Suomesta tullutta siskoa ympäri Pekingiä. Kaukomailta saapunut vieras oli itsellekin hyvä syy käydä katselemassa paikallisia turistirysiä, joihin ei muuten ollut vielä tällä Kiinan-reissulla tullut pahemmin rysähdettyä.

PERJANTAI

Laura tuli aamulla lentokentältä metroilla, jotka nauttivat vuosisadan ruuhkista. Jätin tämän yön yli lentäneen lapsukaisen kotiini nukkumaan ja lähdin itse työskentelemään. Illalla kävimme kämppisten ulkona syömässä läheisessä ravintolassa.

LAUANTAI

Lähdimme Lauran kanssa aamulla kauas Pekingin luoteisnurkassa sijaitsevaan Kesäpalatsiin, jossa keisareilla oli tapana mökkeillä aina viime vuosisadalle asti.

Perus kesämökki

Perus Laura

Hivuttauduimme metrolinjoja pitkin kotiinpäin pysähtyen ensin eläintarhan lähellä olevalla entistä Silkkikujaa muistuttavalla kauppatalolla ja sitten Pekingin suurimmalla kävelykadulla, Wangfujingilla. Kauppojen tarjonta ei oikein kohdannut kysyntäämme, mutta nautimme kyllä Wangfujingiltä löytyvän ruokakujan antimista.

Näistä me ei nautittu. Eläviä miniskorpioneja sätkimässä tikuissa.

SUNNUNTAI

天安门

Sunnuntaina heräsimme varhain lähteäksemme Taivaallisen rauhan aukiolle ja Kiellettyyn kaupunkiin ennen pahimpia iltapäiväruuhkia.

   Turistikohteissa huomaa, että vaikkei pekingiläisiä enää hetkauta katukuvassa näkyvät ulkomaalaiset, niin Pekingissä vierailevia ulkopaikkakuntalaisia kyllä hetkauttaa. Yhteiskuvia ja salakuvia ja pitkiä katseita siis riitti.

   Kielletystä kaupungista palasimme pienen kujaravintolan – jollaiset muuten omasta mielestäni ovat Kiinan parasta antia – kautta kotiin kolmen tunnin päikkäreille/yöunien jatkeille. Illaksi menimme katsomaan akrobatiaesitystä.

MAANANTAI

Töiden jälkeen tapasimme vanhaa perhetuttua illallisen merkeissä. Tofua, lihaa, pinaattikiinankaalia, nuudelia, riisiä, lisää lihaa. Ja taateliriisijälkkäriä. Ja ankanräpylöitä.

TIISTAI

水上公园

Tiistaina pidin lomapäivän, jolloin hurautimme junalla puoli tuntia Tianjiniin katselemaan vierasta kaupunkia ja siellä vaihdossa olevaa kauppiskaveriani. Kävimme matkamuistomyyjien kansoittamassa vanhassa kaupungissa, rauhallisella buddhalaistemppelialueella, 水上-puistossa ja illallisella muutaman vaihtarin kanssa.

   Opiskelijoille 50 juania eli noin seitsemän euroa maksaneessa buffetissa oli tarjolla oli käsittämätön määrä erilaisia lihoja, kasviksia, mereneläviä, hedelmiä, salaattia, tofua, outouksia kuten perhosentoukkia ja juomia limusta, esanssisesta mansikkamehusta ja yltiömakeista kahvijuomista olueen ja viinaan. Ei voi kuin ihmetellä, että mistä ravintola oikein repii katteensa.

Temppelialue

Kliseinen ravintolaryhmäkuva

KESKIVIIKKO

Palattuani töistä Wujun höyrytti Lauralle ja minulle päivälliseksi edellisenä päivänä ostamiaan rapuja. Rapu raukat olivat joutuneet elämään jääkaapissa sidottuina yli vuorokauden ajan. Palanpainikkeeksi maistoimme jotain kiinalaista makeahkoa viinaa, joka perinteisesti kuuluu rapujen kanssa nautittavaksi. Ei siis tämä kaukoitäinen perinne juuri eroa pohjoismaisista kräftskivoista.

Illaksi menimme vielä moikkaamaan Tomppaa, vaimoaan ja hurmaavaa kaksivuotiasta tytärtään. Tällä kertaa tarjolla oli laulukaskaan toukkien sijasta hedelmiä ja syysjuhlan aikaan tarjottavien kuukakkujen tapaisia erilaisia pikku leivoksia.

TORSTAI

Saatoin Lauran aamulla varhain metroasemalle, jolta hän pääsi lentokentälle ja minä suurlähetystölle. Niin vierähti ohi tämäkin riemukas ajanjakso.