Syksy lähestyy

Aurinko paistaa, katuporat laulavat ja ilma alkaa tuntua syksyiseltä. Sitkeän suomalaisenkin on myönnyttävä pitämään välillä takkia ulkona. Tuuli on ollut melkoisen voimakasta jo muutaman päivän, mutta valittamista ei ole, sillä tuuli tuo poikkeuksetta mukanaan sinisen taivaan.

   Kävin lauantaina aamupäivällä suurlähetystön toisen harjoittelijan kanssa lähellä sijaitsevassa 日坛-puistossa, Auringon temppelin puistossa. Kuvia tähdittävät lammikko, jossa ei valitettavasti saanut uida, ja pari silmäystävällisempää maisemaa.

Kyllä tuon vihreän peitteen alla oikeasti on vettä.

   Täkäläisissä puistoissa on myös mielenkiintoisia kuntosalilaitteita jäljitteleviä leikkipuistokapistuksia. Toistaiseksi on jäänyt arvoitukseksi, käykö niissä lapset leikkimässä, aikuiset oikeasti treenaamassa vai vanhukset jumppaamassa päiväkävelynsä yhteydessä. Tällä kertaa sieltä löytyi joka sukupolven edustajaa pari kappaletta. Kävimme itsekin kokeilemassa crosstrainereita, mutta korvat irtisanoutuivat kitisevästä metallista ennen kuin yksikään kalori ehti palaa.

   Puiston jälkeen kävimme lounaan kautta Silkkikujalla, joka ei todellakaan ole enää entisensä. Hälyisten käytävien, sekavien hyllyjen ja aggressiivisesti tyrkyttävien kauppiaiden sijasta kohtasimme lasitettuja kojuja, siistejä esillepanoja ja vaihtelevia tuotevalikoimia. Muutamassa kerroksessa seiniä koristivat kyltit, joissa ilmoitettiin tuotteiden hintojen olevan kiinteitä ja kiellettiin tinkimästä. Myyjät kuitenkin ilmoittivat jo tuotteita vilkaistaessa, että voivat kyllä myydä ne halvemmalla, ”just for you”. Basaarimainen tunnelma on hiipunut, ja oli jokseenkin hämmentävää katsella tyylikkäästi sisustetuissa kojuissa näkyviä tuotteita, jotka ovat ihan saman laatuisia kuin aina ennenkin.

Tällainenkin uutuusputiikki Silkkarilla

Lounasaikaan läksin tyytyväisenä korkkaamaan aasinlihapaikkaa ainoan kotona olevan kämppiksen kanssa. Toinen ykköshuoneen jätkistä on pelaamassa koripalloa ja kiinteistönvälittäjäkaksikko on tänäänkin töissä. Ilmeisesti huomenna maanantaina koittaa heidän lepopäivänsä. Aasipaikka yllätti positiivisesti, hintataso korkeintaan Mäkkärin luokkaa (vaikea vertailla, koska en ole vuosikausiin käynyt kiinalaisessa 麦当劳ssa) eikä aasi maistukaan hevoselta niin kuin olin ajatellut.

Aasinlihakeittoa ja aasinlihaleiväkkeitä

Illalla mennään katsomaan jotain kiinalaista elokuvaa. Kämppikset ovat elokuvien suurkuluttajia, mutta genret näyttävät rajoittuvan suurin piirtein action- ja zombielokuviin. Saa nähdä, kumpaan kategoriaan iltainen aktiviteetti sitten kuuluu.

Loppukommentiksi valitettakoon siitä, kuinka Kiinassa tällainen optimistinen maailmanparantajakin muuttuu käveleväksi ekokatastrofiksi. Kierrätysmahdollisuuksia ei ole – sisäpihalta löytyy erikseen sekajäteroskis ja kierrätysroskis, mutta kuulemma jäteauto kippaa sisällöt ihan samaan laariin. Juomavesi on pakko ostaa pulloissa, jotka taas on pakko heittää ihan vain samaiseen sekajätteeseen. Maitotuotteet kannattaa terveyssyistä ostaa ulkomaisina. Liha on itsestään selvä osa jokapäiväistä ruokavaliota.
   Ehkä otan missiokseni tapakasvattaa kaikkia uusia tuttaviani ja luoda jonkinlaista henkilöbrändiä niuhottavana ja naiivina länkkärinä, jonka mielestä valojen sammuttamisella yöksi on jotain väliä.